 |
| Piitu reilut 8kk, eilen 30.12.12 |
Tammikuu
Jo monet vuodet omasta isovillasta haaveilleena päätös oli vihdoin tehty, tänä vuonna on vihdoin sopiva aika ottaa koira. Eri kasvattajia olin tutkinut ja pyöritellyt tiettyjä jo mielessäni pitkän aikaa. Laitoin kuitenkin hetken mielijohteesta ostoilmoituksen Apulaan, että haluan ostaa isovillakoiran pennun keväällä/kesällä. Yllätyin, kun sainkin todella hyvältä kuulostavan vastauksen sähköpostiini. Ahkeran viestittelyn jälkeen päätös ottaa juuri Selesten pentu oli lähes varma.
Helmikuu
Edelleen viestittelimme ahkeraan kasvattajan kanssa ja koko ajan kaikki alkoi kuulostamaan yhä paremmalta. Kasvattajan ja minun mielipiteet ja ajatukset kohtasivat ja Seleste kuulosti juuri sellaiselta koiralta, jollaiseksi olin isovillan kuvitellutkin, iloiselta, energiseltä ja sosiaaliselta, ollen vielä tutkitusti tervekin. Isäehdokas Niki kuulosti myös upealta koiralta ollen luonteeltaan hieman Selesteä rauhallisempi.
Selesten juoksuja oltiin odotettu alkaviksi vasta maaliskuussa, mutta neitipä yllätti ja juoksut alkoivatkin jo helmikuun alussa. Rakkaustreffit lyötiin pian lukkoon ja Seleste astutettiin Nikillä.
Maaliskuu
Odoteltiin ja jännitettiin onko siellä Selesten masussa pentuja vaiko ei. Ja olihan siellä! <3
Huhtikuu
Vihdoin koitti 20.päivä ja pennut putkahtivat maailmaan. Synnytystä seurasin facebookin kautta tiiviisti. Se oli aivan hurjan jännittävää! Sydän pamppaillen odotin tietoa tulisiko sieltä mulle musta narttu, vai olisiko mun tuleva pentu jotain ihan muuta. Ja tulihan sieltä, jopa kaksin kappalein niitä mustia tyttöjä! :) Voi sitä onnen määrää!
Toukokuu
Pennut kasvoivat hurjaa vauhtia ja oli ihanaa, kun kasvattaja aktiivisesti kertoi niiden kuulumisia ja näytti kuvia. Vihdoin pentujen ollessa 3 viikkoa vanhoja, sovittiin ensimmäinen vierailu kasvattajan luo. Kun pääsin näkemään ja koskettamaan pentuja, sekä tapaamaan Selesten ja kasvattajan, ei ollut enää yhtään epäselvää, etteikö juuri näistä mustista pienistä tytöistä jompi kumpi meille muuttaisi.
Kesäkuu
Alkukuusta kävin taas katsomassa pentuja ja perehdyin yhdessä kasvattajan kanssa turkinhoitoon. Pesimme sekä Selesten, että molemmat tyttöpennut ja pääsin kokeilemaan föönausta turboföönillä. Kasvattaja opetti myös kuinka tehdään konetöitä ym. Tämän vierailun jälkeen pennun nimeksi vahvistui Piitu.
Vihdoin koitti se päivä 15.6, kun sain hakea Piitun kotiin. Kyynel silmässä kannoin pienen mustan nyytin parkkipaikan läpi autolle. Se hetki oli elämäni yksi onnellisimmista.
Tutustuimme pienen pennun kanssa, enkä voinut lakata ihmettelemästä, että se todella on siinä. Vietin pitkiä tovia vain katsellen sitä kyynel silmässä ja huokaillen: Minulla on koira, uskomatonta.
Heinäkuu
Totuteltiin yhteiseloon pennun kanssa. Rampattiin ulkona ja harjoiteltiin yksinoloa. Pienin askelin edettiin lopulta hienoon lopputulokseen yksinolon suhteen.
Piitusta alkoi kuoriutua hyvin kova ja uhmakas pentu. Asetin selkeät rajat jo alusta asti kuinka mun kanssa toimitaan ja tahtojen taistoja käytiin joka päivä monet kerrat. Mietin paljon teenkö jotain väärin, kun jo näin pieni pentu osoittaa niin vahvaa uhmaa ja jopa murisee mulle, kun jotain kiellän. Pidin pääni ja se olin AINA minä, joka sanoi viimeisen sanan. Jossain vaiheessa uhmakkuus muuttui kunnioitukseksi, mutta matka siihen ei ollut helppo.
Käytiin kokeilemassa agilityä pari kertaa. Todella hauskaa puuhaa oli molempien mielestä! :)
Kuun lopussa käytiin Anidentissa poistattamassa maitokulmurit, jotka kasvoivat kitalakeen.
Synttäriristeilyllä kuun lopussa tapasin nykyisen poikaystäväni, josta on tullut Piitulle jo laumanjäsen ja paras ihmisleikkikaveri.
Elokuu
Töihin paluu pitkän loman jälkeen tuntui hermolevolta vaativan pennun kanssa menneen kesän jälkeen. Piitun yksinolot piteni ja kaikki sujui hienosti pieniä satunnaisia askarteluja lukuun ottamatta. Alettiin pikkuhiljaa löytää yhteistä säveltä.
Syyskuu
Syyskuussa käytiin ensimmäisessä mätsärissä, sekä pentunäyttelyssä Orivedellä. Piitu sijoittui hienosti ollen VSP ja sai Kunniapalkinnon. Näyttelytouhu oli minulle aivan uutta ja ihmeellistä. Hyvin viihdyin, kun sai olla kameran toisella puolella, eikä tarvinnut itse koiraa esittää.
Aloitettiin treenaamaan arkitottelevaisuus-ryhmässä 1x/vko.
Lokakuu
Käytiin ensimmäisillä puudelitreffeillä Luukissa. Mukavaa oli tavata niin paljon isovilloja ja heidän omia ihmisiään.
Käytiin arkitottelevaisuus-ryhmässä treenaamassa 1x/vko kerta kerralta huononevin tuloksin. Piitu oli aivan liian kiinnostunut toisista koirista, etenkin samassa ryhmässä treenaava Piitun paras koirakaveri Flow häiritsi ihan hirmuisesti, eikä treeneistä tullut mitään. Kurja olo jäi jokaisesta treenikerrasta.
Marraskuu
Osallistuttiin lemmikkimessuille, jossa oli myöskin pentunäyttely. Piitulle ei tullut sijoitusta, mutta kokemuksena oli mieluinen kaikin puolin.
Arkitottelevaisuus-ryhmässä treenit maistuivat edelleen puulta ja itku oli kurkussa joka tunnilla. Tein päätökseni ja lopetin ryhmässä käymisen. Mieli oli todella helpottunut, kun sain vihdoin päätöksen tehtyä. Kotonakin alkoi treenaaminen maistua heti paremmin ja ilman paineita tehtiin oman mielenkiinnon mukaan pieniä pätkiä, joissa hyvä mieli säilyi. Tehtiin vain sen verran kerralla, ettei turhautumisen tunteita tullut ja lopetettiin aina onnistumiseen.
Joulukuu
Piitusta tuli vihdoin täysin sisäsiisti, vahinkoja ei ole sattunut enää, paitsi mummolavierailulla yhden kerran. Kotona osaa jo pyytää ulos hakeutumalla ulko-ovelle, pyörimällä levottomasti ja/tai tulemalla viereen ja laskemalla leuan reiden päälle ja alkaen tiiviin tuijotuksen. Leuka reiden päällä tuijottaen pyytää myös ruokaa.
Käytiin kasvattajan kanssa piiitkästä aikaa agilitykentällä. Treenattiin putkea, hyppyjä, puomia ja Aatakin kokeiltiin pariin otteeseen. Oltiin molemmat ihan fiiliksissä! Agility on niin meidän juttu! Edes kaverit kentän laidalla (Liekki ja Piraija, joiden luo oli vapaa pääsy koko ajan) ei kiinnostanut Piitua, kun se halusi mun kanssa tehdä hommia. Ihan paras pentu! <3
Kotona (tai lähinnä lenkkeillessä) treenataan päivittäin pieniä juttuja, mm. ollaan hiottu perusasentoa ja paikallaoloja. Perusasentoon Piitu alkaa pikkuhiljaa tulemaan jo pienemmällä käsimerkillä, se on vihdoin hoksannut selkeästi tämän liikkeen jujun.
Vuoden vaihde otettiin vastaan rauhallisesti. Piitu ei odotetusti reagoinut paukkeeseen millään tavalla.
TAVOITTEET VUODELLE 2013
Arkitottelevaisuus
- Treenaamisesta ei saa tulla pakkopullaa, vaan tehdään sen verran, että hyvä mieli säilyy molemmmilla ja se tekemisen ilo.
- Lisätään häiriötä. Lenkkipoluilta esim. kaupan pihalle treenaamaan, erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin vaan rohkeammin. Itse täytyy muistaa, ettei saa hermostua vaan jos ei suju niin odotetaan, että koira rauhottuu ja tottuu uuteen paikkaan/tilanteeseen ja pyydetään vasta sitten. Kärsivällisyyttä lisää.
- Toisten koirakoiden kauniiseen ohitukseen olisi panostettava enemmän. Oman kaupungin oharitreeneihin osallistuminen, ainakin kerran.
- Hihasta/hanskasta hampailla napsiminen pitäisi saada kitkettyä pois. Piitu tekee tätä etenkin ollessaan vapaana ja nappaa hihasta juostessaan ohi. Poikaystävää myös napsii ihan käsistä ja tämä erityisesti pitää kitkeä pois. Poikaystävälle siis tiukka kuri myöskin, ettei salli tätä käytöstä ;D
Agility
- Agilityn suhteen jatketaan omatoimitreenejä metsässä puunrunkojen yli; hyppäämistä, ohjausta, kiertämistä jne. Tahdotaan myös treenaamaan lajia ohjauksessa ihan oikeasti johonkin alkeiskurssille.
Näyttelyt
- Näyttelyistä haetaan tammikuussa yksi virallinen tulos. Sen jälkeen fiiliksen mukaan osallistutaan, mikäli turkinhoito kiinnostaa siinä määrin, että selvitään juuri alkaneesta takkuiästä pitkällä turkilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti